Yhdistyksen historiasta ja tulevasta

Puheenjohtajan tervehdys Syysseminaarissa 7.11.2015

Tervetuloa Suomen kasvatuspsykologit ry:n toiseen syysseminaariin. On hienoa olla avaamassa seminaaria, jonka puhujilla on perusteellista osaamista omasta aiheestaan ja joilta yhdistyksen jäsenillä on paljon opittavaa.

Vaikka tämänpäiväinen seminaari on omistettu keskustelulle perheistä, ohjauksesta työhyvinvoinnin tukemisessa ja ikääntymisestä, on paikallaan sanoa aluksi muutama sana seminaaria järjestävästä yhdistyksestä. Yhdistys perustettiin ravintola Rauhalan Lööki-kabinetissa keväällä 2013 järjestetyn kevättapaamisen päätteeksi. Lähtökohtana oli, että tiesimme kasvatuspsykologiaa pääaineena opiskelleiden olevan monella tapaa taitavia ja hyviä tyyppejä – ongelmana pidettiin lähinnä sitä, että kasvatuspsykologien osaamista ei tunnettu kovinkaan laajalti edes Oulun seudulla; lisäksi meillä itsellämme oli, ja tunsimme muitakin joilla oli, tarve kehittää jonkinlainen foorumi kasvatuspsykologien keskusteluja, keskinäisen yhteistyön vahvistamista ja yhteistä oppimista varten. Keväällä 2013 yhdistystä olivat perustamassa Mika Haapala, Pinja Hietalahti, Heli Kiema, Milla Merilehto, Matleena Mäenpää, Antti Rantanen, Antti Siipo ja Teemu Suorsa. Tämä oli myös ensimmäisen hallituksen kokoonpano. Melko pitkään perustajat olivat myös yhdistyksen ainoat jäsenet. Yhdistyksen ensimmäisenä tehtävänä olikin koota kasvatuspsykologeja yhteen, ja samalla ideoida yhdistykselle erilaisia toimintamuotoja. Toimintaa on ideoitu paitsi hallituksen kokouksissa myös vuotuisissa tapahtumissa, joista – näin ajattelemme tällä haavaa – Syysseminaari, Tammitapahtuma ja Kevätpäivät ovat tulleet jäädäkseen.

Tässä vaiheessa voimme todeta, että toiminta on ollut ainakin joiltakin osin onnistunutta: tällä haavaa yhdistyksessä on jäseniä yli viisikymmentä. Lisäksi meitä on ilahduttanut se, että kahdessa viimeisessä yhdistyksen syyskokouksessa on ollut osallistujia myös hallituksen ulkopuolelta. Syyskokouksissa vuosina 2014 ja 2015 hallitukseen on myös tullut uusia osaavia jäseniä, jotka ovat tuoneet paljon uusia hyviä ideoita ja toteuttamisvoimaa hallitukseen; tavoitteenamme on myös koko ajan ollut, että järjestämiseen ja ideointiin saataisiin mukaan ihmisiä, jotka eivät ole välttämättä kiinnostuneita hallitustyöskentelystä, mutta joilla olisi hyviä ideoita, joita voitaisiin lähteä toteuttamaan yhdistyksen toimintana. Syyskokouksessa 24.9.2015 uuden hallituksen varsinaisiksi jäseniksi valittiin Mika Haapala, Pinja Hietalahti, Heli Kiema-Junes, Anni Lantto, Tiina Lumme, Antti Rantanen, Teija Savolainen, Teemu Suorsa. Varajäseniksi valittiin Outi Hynninen, Johanna Pudas, Sanni Saglamer ja Kirsi Skarp. Kaikki eivät päässeet tänään paikalle, mutta tulevissa tapahtumissa pääsette varmasti tutustumaan heihinkin. Hallituksen jäseniin voi hyvin olla yhteydessä, jos haluaa kysyä tai ehdottaa jotakin!

Yhdistyksen edellisessä tapahtumassa – Business Kitchenillä 16.5.2015, yhdistyksen kolmansilla Kevätpäivillä – keskustelimme kasvatuspsykologien osaamisen tunnetuksi tekemisestä silloisen luennoijan Pekka Silvénin kanssa. Pekka muotoili tuolloin hyvin ajatuksen siitä, että kukaan ei tule kysymään kasvatuspsykologeilta, että sattuisiko teillä olemaan sellaista ja tällaista asiantuntemusta niiden ja näiden ongelmien ratkaisemiseksi esimerkiksi koulumaailmassa. Sen sijaan olisi tärkeää, että kasvatuspsykologit kertoisivat hyvin selkeästi sen, minkälaista osaamista heillä on ja mitä he voisivat antaa millekin organisaatiolle. Pekka myös korosti, että tällaista kasvatuspsykologien esiin nostamista ei tulisi tehdä kasvatuspsykologien etu edellä, vaan nimenomaan puhumalla siitä, mitä kasvatuspsykologit voivat tehdä esimerkiksi koululaisten hyvinvoinnin edistämiseksi. Tätähän tietysti kasvatuspsykologit ovat tehneetkin, mutta melko paljon kukin tahoillaan. Yksi asia, jonka yhdistystoiminta mahdollistaa, on se, että yhdistyksen jäsenet voivat oppia toisiltaan ja asioita voidaan viedä eteenpäin yhdessä. Jonkin verran tätä on tehtykin, mutta keskiviikolle 11.11.2015 koolle kutsuttu osaamistyöpaja luultavasti avaa tätäkin asiaa uusiin sfääreihin – kun paikalle tulee yllättävän paljon jäseniä ja kiinnostuneita myös hallituksen ulkopuolelta.

Tämänpäiväisten esitysten pitäjiltä voimme oppia paljon – myöskin asioita, joita voidaan lähteä kehittämään yhdessä eteenpäin esimerkiksi keskiviikon osaamistyöpajassa. Tämä on ollut myös yksi yhdistyksen perustamisen lähtökohdista: tarjota kasvatuspsykologeille ajatuksellisia ja käytännöllisiä työkaluja, jotka auttavat itse kutakin toimimaan parempana kasvatuspsykologina. Se, että voimme keskusteluissamme viitata esimerkiksi Pekka Silvénin puheenvuoroon, jonka useampi nytkin paikalla olevista on kuullut, on yksi esimerkki siitä, miten yhdistyksen toiminta voi olla rakentamassa kasvatuspsykologien keskusteluja. Vuoden 2016 syysseminaarissa voimme samaan tapaan viitata tänään kuulemiimme esityksiin ja tänään käytyihin keskusteluihin. Lopuksi: On ollut hienoa huomata, että yhdistykseen on tullut mukaan myös pian valmistuvia kasvatuspsykologeja: tulkaa tekin rohkeasti mukaan toimintaan rakentamaan tästä sellaista yhdistystä, josta teille itsellenne on hyötyä esimerkiksi viiden vuoden kuluttua!