Suomen kasvatuspsykologit ry
  • Etusivu
  • Yhdistys
  • Blogi
  • Ota yhteyttä

Vuorovaikutuksen merkitys työhyvinvoinnille

17/9/2019

0 Comments

 
Kirjoittaja: Heli Kiema-Junes, Yliopisto-opettaja
Picture

Vuorovaikutuksen merkitys on nähty jo pitkään tärkeäksi työelämässä. On havaittu, että ihmisten kyky toimia yhdessä on yksi keskeisimmistä kilpailutekijöistä organisaatioiden toiminnassa. Työn merkitys on myös kasvanut ja työ tarjoaa ihmisille tänä päivänä mahdollisuuden itsensä kehittämiseen ja merkityksellisyyden tunteen kokemiseen. Toisaalta työ vaatii nykypäivänä ihmisiltä yhä enemmän henkisesti ja uupumisen riski on läsnä työelämässä. Johtajuuden kriteereiksi asetetaan nyt ihmisten johtaminen ja hyvät vuorovaikutustaidot. Asiantuntijatyön lisääntymisen ja teknologian kehityksen myötä työ vaatii ihmisiltä enemmän henkistä kapasiteettia kuin muutamia vuosikymmeniä aiemmin. Työn muutos vaatii uudenlaista johtamista ja työn voimavaratekijöiden vahvistamista. Työn voimavaratekijät liittyvät työn fyysisiin, sosiaalisiin ja organisatorisiin tekijöihin, jotka edistävät työssä onnistumista ja lisäävät hyvinvointia työssä. Keskeisiä työn voimavaratekijöitä, jotka mahdollistavat työn tavoitteiden saavuttamisen, ovat mm. autonomian tunne, hyvä esimiestyö ja johtaminen, työn merkityksellisyys, työtehtävien monipuolisuus ja toimiva vuorovaikutus työyhteisössä sekä sosiaalinen tuki.

Sosiaaliset suhteet ja sosiaalinen tuki on siis osoitettu tärkeiksi voimavaroiksi viimeisimmissä työstressi- ja työhyvinvointiteorioissa sekä uusimmissa tutkimuksissa. Mikä merkitys vuorovaikutuksella ja sosiaalisella tuella on työhyvinvoinnille?

Vuorovaikutteinen tai dialoginen johtajuus – teoria painottaa johtajuuden tapahtuvan esimiehen ja työntekijöiden välisessä vuorovaikutuksessa ja suhteessa. Johtajuus tulisi nähdä ennemmin ilmiönä, johon niin johtaja ja esimies kuin työntekijätkin osallistuvat. Vuorovaikutustaidot kuten kuunteleminen ovat esimiehelle keskeisimpiä työkaluja. Kuuntelemalla työntekijää esimies oikeasti ymmärtää esimerkiksi minkälaista tukea tai ohjeistusta työntekijä kaipaa tai minkälaisia tavoitteita työntekijälle tulisi asettaa. Ilman tätä taitoa voidaan helposti johtaa harhaan tai tehdä jopa vääriä asioita.

Tutkimuksissa on havaittu, että sosiaalinen tuki niin kollegoilta kuin esimieheltä lisäävät työhyvinvointia. Olennaista on työntekijän tunne siitä, että tukea on saatavilla tarvittaessa. Tämän lisäksi on havaittu myös, että yksityiselämän sosiaalisella tuella on merkitystä työhyvinvoinnille. Perheen tai yksityiselämän ja työn yhteensovittaminen on tärkeä menestystekijä myös organisaatioille. Esimerkiksi etätyön mahdollisuus, joustavat työajat ja ylipäänsä perheystävälliset työpaikat tukevat työntekijöidensä hyvinvointia ja sitä kautta koko organisaation tuottavuutta. Vuorovaikutustaidot ovat keskeinen osa työyhteisötaitoja, joiden avulla voidaan lisätä sosiaalista tukea.

Työyhteisön sosiaalisiin suhteisiin ja vuorovaikutukseen olisi hyvä kiinnittää organisaatioissa huomiota, sillä niiden merkitys on tärkeä niin työhyvinvoinnille kuin työn tavoitteiden saavuttamiselle. Hyvinvoiva työntekijä kestää myös paremmin muutoksia ja haasteita sekä palautuu työstään hyvin. Ja ennen kaikkea voi nauttia työstään!

(Kuva: pixabay)


#työhyvinvointi #vuorovaikutus #kasvunmahdollisuuksia
​

Aiheeseen liittyviä tutkimuksia:
Isaacs, W. N. (1999). Dialogic leadership, The Systems Thinker, 10, 1-5.

Jiang, L. & Johnson, M.J.J. (2018). Meaningful work and affective commitment: A moderated mediation model of positive work reflection and work centrality. Journal of Business and Psychology, 33, 545. DOI: 10.1007/S10869-017-9509-6.

Karasek R.A., and Theorell, T. (1990) Healthy work: stress productivity and the reconstruction of working life. New York: Basic Books.

Schaufeli, W. and Bakker, A. (2004). Job demands, job resources and their relationship with burnout and engagement: a multi-sample study. Journal of Organizational Behavior, 25, 293-315.

Siegrist, J., Starke, D., Chandola, T., Godin, I., Marmot, M., Niedhammer, I. & Peter, R. (2004). The measurement of effort-reward imbalance at work: European comparisons. Social Science & Medicine, 58,  1483–1499. DOI:10.1016/S0277-9536(03)00351-4.

Taipale, S., Selander, K., Anttila, T. and Nätti, J. (2011).  Work engagement in eight European countries. International Journal of Sociology and Social Policy, 31, 486-504. DOI:10.1108/01443331111149905.

Yongxing, G., Hongfei, D., Baoguo, X. and Lei, M. (2017). Work engagement and job performance: the moderating role of perceived organizational support. Annals of Psychology, 33, 708 – 713. DOI: 10.6018/anasplesps.33.3.238571.


0 Comments

    Arkisto

    February 2023
    December 2022
    November 2022
    November 2021
    February 2021
    November 2019
    September 2019
    June 2018
    September 2017
    June 2016
    March 2016


    RSS Feed

Powered by Create your own unique website with customizable templates.
  • Etusivu
  • Yhdistys
  • Blogi
  • Ota yhteyttä