 Kirjoittaja: Heli Kiema-Junes, KT, psykologian yliopisto-opettaja
Kotihoidon tuki on noussut taas kuumaksi puheenaiheeksi, kun työ- ja elinkeinoministeriön työryhmän kerrottiin esittävän tuen poistamista työllisyyden parantamiseksi (HS 6.1.2021). Keskustelua kotihoidon tuesta on käyty tammikuun alun jälkeen niin sosiaalisessa mediassa kuin sanomalehtien palstoilla. Kotihoidontukea verrataan naisansaksi ja tuen pelätään lisäävän sukupuolten välistä epätasa-arvoa sekä heikentävän varhaiskasvatuksen osallistumisastetta. Keskustelussa jää sivuhuomiolle se juurisyy, miksi kotihoidon tukea ylipäänsä jaetaan. Kuka puolustaa lasten hyvinvointia ja oikeuksia? Lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen on peräänkuuluttanut lasten hoitojärjestelyiden arvioimista lasten näkökulmasta talous- ja työllisyysvaikutusten sijasta. Työllisuustavoitteet eivät voi mennä lapsivaikutusten edelle. Lasten oikeuksien sopimus velvoittaa meidät tarkastelemaan asiaa myös lasten näkökulmasta. Kehityspsykologinen tutkimus osoittaa, että suurimmat psyykkiset muutokset tapahtuvat varhaisvuosina. Varhainen vuorovaikutus mahdollistaa turvallisen kiintymyssuhteen muodostumisen ja neuropsykologinen tutkimus on osoittanut varhaisen vuorovaikutuksen merkityksen aivojen toiminnalliselle kehitykselle. Varhaiset vuodet ovat kriittistä aikaa perusturvallisuuden ja kiintymyssuhteen muotoutumiselle. Suotuisa psyykkinen varhaiskehitys ei toki takaa hyvää elämää, mutta ainakin se antaa hyvät eväät elämään. Varhaisessa vaiheessa opitut vuorovaikutusmallit toimivat ikään kuin pohjana myöhemmille ihmissuhteille ja vuorovaikutukselle. Turvaamalla lasten varhaista kehitystä ja oikeutta kotihoitoon voidaan parhaimmillaan ennaltaehkäistä myöhempiä psyykkisiä haasteita ja ongelmia. Pieni 1-2-vuotias lapsi tarvitsee ennen kaikkea hoivaa, syliä ja lohdutusta sekä läheisyyttä. Pieni lapsi kaipaa tuttuja aikuisia ja turvallisuuden tunnetta, ei suurta lapsiryhmää ja vaihtuvia hoitajia. Pienelle lapselle perhepäivähoito tarjoaisi kodinomaisen hoitosuhteen, mutta yhteiskunnallisesti kyseistä hoitomuotoa valitettavasti ajetaan alas. Yhteiskunnallisessa päätöksenteossa tulisi huomioida lapsen ja vanhemman kiintymyssuhteen jatkuvuuden turvaaminen. Yhteiskunnan tulisi luoda olosuhteet, joissa tämä ainutlaatuinen vuorovaikutussuhde voisi kehittyä. Varhaislapsuuden kokemuksilla voi olla kauaskantoisia vaikutuksia ja parhaimmillaan suotuisa varhaiskehitys luo turvaa elämälle, tarjoaa toimivia vuorovaikutusmalleja, pohjan itsetunnon kehittymiselle sekä luottamuksen niin itseä kuin muita ihmisiä kohtaan. Nämä vuorovaikutusmallit aktivoituvat myöhemmin päiväkodissa, koulussa ja työpaikoilla. Tunne- ja vuorovaikutustaitojen pohja syntyy vuorovaikutuksessa vanhemman kanssa ja yhteissäätelyn avulla lapsi kehittää vähitellen itsesäätelytaitoja. Liian varhain isossa ryhmässä toimiminen saattaa päinvastoin näyttäytyä kamppailuna huomiosta ja väärien toimintamallien oppimisessa. Esimerkiksi parin vuoden ikäinen lapsi tarvitsee vielä aikuisen ohjaamaan yhteistoimintaa toisten lasten kanssa. Isoissa lapsiryhmissä lapsen toimintaan ei ehditä aina puuttua ja lapsi voi kehittää huonoja toimintamalleja; esimerkiksi lapsi voi oppia, että huomiota saa olemalla äänekäs tai lelun ottaminen toiselta tuottaa halutun lopputuloksen. Liian varhain aloitetulla ja liian pitkillä hoitopäivillä on havaittu yhteyksiä myöhempiin käytösongelmiin. Kehityspsykologisesti perhepäivähoito tarjoaisi pienelle 1-2- vuotiaalle lapselle suotuisamman kehitysympäristön kuin iso päiväkotiryhmä. Kasvattajan tehtävänä on vastaanottaa lapsen tunteita, auttaa tunteiden säätelyssä, ohjata lasta toimimaan vähitellen itsenäisesti sosiaalisissa tilanteissa, opetella toisen asemaan asettumista ja sitä kautta kehittää empatiakykyä ja vuorovaikutustaitoja. Suomen varhaiskasvatus on huipputasoa ja lapset oppivat päiväkodissa monia tärkeitä asioita, kunhan saavat ensin kypsyä ja luoda pohjaa oppimiskyvylle kotona ja pienessä ryhmässä, esim. perhepäivähoidossa. Hoitojärjestelyitä tulisi tarkastella kehityspsykologisestä näkökulmasta. Perheiden tasa-arvon edistämiseksi on tärkeää tarjota erilaisia vaihtoehtoja perheille. Ja ennen kaikkea voimavaroja tulisi suunnata perheiden tukemiseen. Vanhemmuuden tukemisella edistetään lasten hyvinvointia. Lasten kehitykseen ja varhaisvuosien turvaamiseen panostamisella voimme satsata tulevaisuuden hyvinvointiin. (Kuva: pixapay) #varhaislapsuus #psyykkinenhyvinvointi #kasvunmahdollisuuksia
0 Comments
|
RSS Feed
