Kasvatuspsykologi-nimikkeen käytöstä

Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira on havainnut, mm. psykologikoulutusten yhteistyöverkoston Psykonetin ja Psykologiliiton kanssa asiasta keskusteltuaan, että kasvatuspsykologi-nimikkeen käyttöön liittyy riski sen sekoittumiseen terveydenhuollon ammattinimikkeeseen 'psykologi'. Valvira katsoo, että KM/KL/KT lyhennös nimikkeen perässä ei ole riittävä poistamaan sekaannuksen vaaraa. Tämä kanta on annettu yhdistyksen hallituksen tietoon 18.8.2017.

Samalla Valvira korostaa, että sen toimivalta ulottuu vain terveydenhuollon ammattihenkilöiden valvontaan. Valviran tulkinnan mukaan rikoslain säännös laittomasta ammattihenkilönä toimimisesta saattaa kuitenkin tulla kyseeseen, jos asiakkaalle/potilaalle tulee käsitys siitä, että häntä hoitaa terveydenhuollon ammattihenkilö. Tämän väärinkäsityksen välttämiseksi Valvira on kieltänyt joitakin ammattilaisia käyttämästä kasvatuspsykologi-nimikettä. Käytännössä tämä tarkoittaa, että jos Valviralla on syytä epäillä asiakkaiden harhaanjohtumista, he voivat tehdä asiasta tutkintapyynnön poliisille, joka puolestaan voi tutkia, onko rikosta tapahtunut.

Suomen kasvatuspsykologit ry kunnioittaa Valviran kantaa ja kehottaa jäseniään ja muita kasvatuspsykologiaa opiskelleita edelleen tarkkaavaisuuteen nimikkeiden käytössä, erityisesti silloin kun liikutaan alueilla, jotka liippaavat läheltä terveydenhuollon toimintaa. Asiantuntemuksensa täsmentämiseksi yhdistys suosittaa kasvatuspsykologia pääaineenaan valmistuneiden jäsentensä käytettäväksi 'KM / KL / KT (kasvatuspsykologia)'.

Suomen kasvatuspsykologit ry on katsonut, että nimikeasiaan liittyy monia asioita, jotka eivät ehkä ole yleisesti tunnettuja ja joita yhdistyksen hallitus on pyrkinyt tuomaan Valviran tietoisuuteen. Ensimmäinen näistä liittyy kasvatuspsykologiaan tieteen- ja koulutusalana Suomessa, erityisesti Oulun yliopistossa, jossa myös valtaosa yhdistyksen jäsenistä on opiskellut.

Kasvatuspsykologiaa on voinut opiskella Oulun yliopistossa pääaineena sekä ylemmässä korkeakoulututkinnossa (KM) että tieteellisessä jatkotutkinnossa (KT, FT) vuodesta 1989 alkaen. Kasvatustieteen maisterin tutkinnon kasvatuspsykologia pääaineenaan on suorittanut 322 henkilöä (tieto keväältä 2016). Koulutusta on kehitetty Oulun yliopiston kasvatustieteiden koulutusohjelmassa erityisenä yhdistelmänä, jossa kandidaatintutkinnon pääaineen opinnot suoritetaan yleisessä psykologiassa. Maisterivaiheessa opiskelijat erikoistuvat kasvatuspsykologiaan kehittyen erityisesti yksilöiden ja yhteisöjen kasvun ohjauksen asiantuntijoiksi (ks. tarkemmin opinnoista ja tutkimuksesta www.oulu.fi/psykologia). Vastaavaa koulutusta ei ole muualla Suomessa.

Oulun yliopistossa on ollut kasvatuspsykologian professuuri vuodesta 1982 alkaen. Tieteenalalla on siis Oulun yliopistossa yli kolmenkymmenen vuoden perinne. Pääaineen status kasvatuspsykologialla on ollut 27 vuotta. Voidaan siis hyvin puhua Suomessakin vakiintuneesta tieteen- ja koulutusalasta. Suhteessa tähän vakiintuneeseen asemaan suomalaisessa yhteiskunnassa ja keskustelussa tunnetaan kasvatuspsykologian erityisaluetta ja koulutuksen tuottamaa osaamista suhteellisen vähän. Yhdistyksemme on katsonut, että kasvatuspsykologi-nimikkeen käyttö nostaisi selkeämmin esille sekä yksittäisten asiantuntijoiden osaamista että yleisemmin kasvatuspsykologiaa tieteenalana.

Eräänä ajatuksena yhdistyksemme toiminnassa on ollut, että nyky-yhteiskunnassa tarvitaan myös paljon muuta psykologista osaamista kuin terveydenhuollon toimintaan liittyvää psykologista työtä. On tärkeää, että kaikkea psykologista osaamista ei sekoiteta terveydenhuollon toimintaan. Tässä mielessä nimikkeet, kuten kasvatuspsykologi tai sosiaalipsykologi voivat nostaa esille ei-terveydenhuollollisen psykologisen tulokulman ihmisten ja yhteisöjen toimintaan. Yhdistyksemme tavoitteena on juurikin ollut nostaa esille kasvatuspsykologiaa kasvun ohjauksen erityisalana. Kasvatuspsykologiaa opiskelleiden henkilöiden osaamisen selkeämpi korostaminen myös tehostaa Oulun yliopistossa vuodesta 1989 alkaen koulutettujen asiantuntijoiden osaamisen hyödyntämistä yhteiskunnassa. Näkemyksemme on ollut, että asianmukaisen koulutuksen saaneen henkilön käyttämä kasvatuspsykologi (KM) -nimike pikemminkin tarkentaa kuin hämmentää psykologi-nimikettä terveydenhuollon ammattihenkilön nimikkeenä.

Yksi mahdollisuuksista voisi myös olla, että terveydenhuollon toimintaan erityispätevyyden psykologisen koulutuksensa kautta saaneen henkilön nimikkeeseen lisättäisiin erityinen terveydenhuollon toimintaan liittyvä lyhenne. Voidaan nimittäin pitää ongelmallisena, että koko tieteenalan osaamista kuvaava nimike kytketään niin vahvasti terveydenhuollon toimintaan, samalla kun psykologista asiantuntemusta hyödynnetään hyvin laajalti yhteiskunnan eri osa-alueilla ja hyvin erilaisten tavoitteiden edistämiseksi. Tässä mielessä 'psykologi' nimikkeenä on erilainen kuin esimerkiksi 'lääkäri'. Ehkä nimikeasiaa olisi syytä pohtia laaja-alaisemmassa ryhmässä; selkiyttävän, nyky-yhteiskunnan tarpeisiin vastaavan ratkaisun löytyminen on varmasti mahdollista. Joka tapauksessa yhdistyksemme kanta on, että myös Valviran olisi hyvä keskustella nimikeasiasta muidenkin kuin Psykologiliiton ja Psykonetin kanssa.

Suomen kasvatuspsykologit ry katsoo, että Valviran kanta ei vaikuta yhdistyksen perustehtävään, kasvatuspsykologia pääaineenaan kasvatustieteen maisterin tutkinnon suorittaneiden henkilöiden yhteistyön ja heidän osaamisensa yhteiskunnallisen hyödyntämisen edistämiseen. Nimikeasia on puhututtanut yhdistyksen jäseniä pitkään ja yhdistys katsoo, että Valviran kanssa yhdistyksen perustamisesta alkaen käyty keskustelu on selkiyttänyt asiaa. Yhdistys katsoo, että Valvira ei ole ollut innostunut keskustelemaan asian yksityiskohdista eikä ole perustellut kantaansa yhdistyksen toivomalla tarkkuudella (riippumatta siitä, minkä kannan Valvira on asiassa ottanut).

Suomen kasvatuspsykologit ry katsoo, että psykologisen ja kasvatuspsykologisen asiantuntemuksen merkityksestä ja asiantuntijoiden roolista suomalaisessa, eurooppalaisessa ja globaalissa todellisuudessa on tärkeää keskustella, myös kriittisesti. Yhdistys myös rohkaisee jäseniään osallistumaan tähän keskusteluun joko yhdistyksen kautta tai yksityisinä psykologian ja kasvatuspsykologian korkeakoulutettuina asiantuntijoina. Oma asiantuntijuus myös rakentuu, kehittyy ja sen merkitystä voi koetella tällaisessa keskustelussa. Samalla voimme osallistua sen määrittämiseen, minkälaiseksi psykologisen ja kasvatuspsykologisen asiantuntemuksen rooli yhteiskunnassamme rakentuu - ja millä nimillä näistä asiantuntijoista puhutaan.

Suomen kasvatuspsykologit ry
kasvatuspsykologit@gmail.com
p. 050-546 2712