Kasvatuspsykologisen asiantuntijuuden hyödyt vanhemmuuden ohjauksessa

Elina Penger

Työni ydin on tarjota vanhemmille varhaista tukea kasvatuksen, vanhemmuuden, parisuhteen tai eron jälkeisen yhteistyövanhemmuuden kysymyksiin. Osa työstäni, kuten vanhempien mentoroinnin sekä vanhemmuusryhmien ohjaus, tarjoaa vanhemmille oman asiantuntijuuteni ohella myös vertaistukea toiselta tai toisilta vanhemmalta. Kuitenkin moni kaipaa pysähtymistä juuri oman tai perheensä tilanteen tai vanhemmuuden malliensa ääreen pidemmäksi aikaa kuin ryhmätapaamisissa on mahdollista.


”Mitä voin tehdä, ettei lapseni olisi aina niin kiukkuinen?”
”Lähdöistä on tullut perheellemme riitaisia hetkiä.”
”Miten voisimme vahvistaa lastemme sisaruussuhteita?”
”Miten huomioisimme lapsemme erossa parhaalla mahdollisella tavalla?”

Nämä ovat esimerkkejä ajatuksista, jotka tuovat asiakkaan Vanhempien pysäkille. Yksi kysymys riittääkin syyksi varata aika meille. Joskus yhdestä kysymyksestä lähtee liikkeelle prosessi, jossa tapaamme monta kertaa muidenkin kysymysten äärellä, mutta joskus vain tuon yhden kysymyksen avaaminen riittää.

Työni on kuuntelemista, kysymysten esittämistä, näkökulmien avaamista ja vaihtoehtojen näkemiseen kannustamista. Ohjaustyöni tavoitteena on aina itseni tarpeettomaksi tekeminen. Jokainen asiakas määrittää itse, mitä hänen esittämänsä kysymys juuri hänelle ja hänen elämässään tai vanhemmuudessaan tarkoittaa. Joskus aika on varattu kriisitilanteen selvittämiseksi ja silloin, esimerkiksi toiselle vanhemmalle yllättäen tulleessa erossa, on monta kysymystä yhdessä ratkaistavana.

Vanhemmat kaipaavat käytännön keinoja ja ymmärrystä lastensa ja toistensa tunteiden vastaanottamiseen ja niiden syntyyn, riitojen ennalta ehkäisemiseen, vahvistusta omaan toimintaansa vanhempana ja joskus myös toimintamalliensa haastamista myönteisellä otteella. He tarvitsevat asiantuntijuutta siihen, mitkä juuri tuossa kehitysvaiheessa ovat lapsen kriittisimmät kehityshaasteet, mitkä todennäköisimmät syyt kiukulle tai aggressiolle, mitä lapsi vanhemmiltaan juuri nyt tarvitsee ja miten mahdollinen erityisyys tähän kaikkeen vaikuttaa. Vanhemmalla on tarve tulla kohdatuksi arvostavasti vahvistaen ja kannustaen sekä tulla hyväksytyksi omine haasteineen ja vahvuuksineen niin aikuisena, puolisona kuin työntekijänäkin.

Kasvatuspsykologeja soisi olevan enemmän juuri tämänkaltaisessa ohjaustyössä. Se on ihanteellinen tausta vanhempien ohjaustyössä, jossa on oltava sekä teoreettista näkemystä että käytännön ymmärrystä kasvun haasteista ja mahdollisuuksista niin yksilöinä kuin perheyhteisönäkin. Kun vanhempien tai lapsen toimintaa pyritään ohjaamaan kohti tavoitetta, on välttämätöntä ymmärtää, millaista kasvua se edellyttää myös vanhemmilta. Vanhempi tarvitsee tietoa siitä, mitä voi odottaa lapselta hänen kehitysvaihe ja tarpeet huomioiden sekä syistä, jotka lapsen käyttäytymiseen vaikuttavat. Vanhempi tarvitsee luottamusta ja uskoa omaan kasvuunsa kyetäkseen tukemaan lapsensa kasvua ja ollakseen lapselle turvallinen ja vastuuta kantava vanhempi. Kasvatuspsykologina ymmärrän, millainen merkitys vanhemman ja lapsen välisellä vuorovaikutussuhteella molempien käyttäytymiseen on.

Vanhemmat tarvitsevat tukea ja käytännön työkaluja siihen, miten he voivat kasvattaa lastaan ymmärtäen samalla itseään ja omaa toimintaansa. Kasvatuspsykologia tarjoaa erinomaisen asiantuntemuksen yksilön ja perheyhteisön kasvun ja kasvatuksen, vuorovaikutuksen sekä ohjauksen kysymyksiin. Tärkeää onkin löytää keino siihen, miten kasvatuspsykologista osaamista hyödynnettäisiin enemmän juuri tämänkaltaisessa työssä perheneuvonnassa, perhe- ja hyvinvointikeskuksissa ja oppilaitoksissa.

---